Juttelin ystävieni kanssa, jotka olivat olleet tilaamassa netistä edullista tuotetta. Tilauksen pysäytti terävä ystäväni siskon lapsi, esikoululainen, joka sanoi STOP kuullessaan tuotteen olevan tulossa kiinalaisesta halpakaupasta. Sieltä ei tilata mitään, hän ilmoitti napakasti. Tämän periaatteen oli opettanut hänen äitinsä. Jaa että miksei? Kuluttaa luontoa, tuhoaa meidän tulevaisuutemme ja tavarat on tehty lapsityövoimalla, tyttö selosti tietäväisenä ja niin jäi ostos tekemättä.
Vaikka pieni lapsikin sen tietää, saapuu päivittäin Kiinasta 70 000 pientä pakettia, osa varmastikin kelpo tavaraa, mutta osa huonolaatuista ja osa kestämättömästi tuotettua. On selvää, että parin euron t-paita tai muu tuote ei voi olla kovin kestävä emmekä voi varmasti tietää, miten ja millaisissa oloissa se on tuotettu.
Pitääkö olla huolissaan?
Suosittu tv-ohjelma Pitääkö olla huolissaan? on käsitellyt vuosien ajan suomalaisten huolenaiheita humoristisella otteella. Huolenaiheita maailman onnellisimmalla kansalla riittää, sillä ohjelma tekee paluun pienen tauon jälkeen. Ohjelmatauon takia Miika Nousiaisen, Tuomas Kyrön ja kumppaneiden vastausta pikku pakettien problematiikkaan ei tähän hätään ole siis saatavilla, joten vastaan kuivakkaasti vain, että on syytä olla huolissaan.
Riippuen laskelmista, esimerkiksi tekstiiliteollisuus tuottaa neljästä kymmeneen prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä ja valtaosa, jopa 85 prosenttia pikamuodin vaatteista päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi alle vuoden kuluttua ostamisesta. Muotiteollisuus käyttää 20 prosenttia maailman kaikesta käytettävissä olevasta vedestä. Alle vuoden käyttöikä vaatteelle alkaa tuntua aika vastuuttomalta teolta, jos asiaa vähänkään pysähtyy pohtimaan.
Muotiteollisuus on ultrapikamuodin yleistyttyä saanut kasvatettua volyymiään ja tekstiilikuituja tuotetaan yhä enemmän ja enemmän - samalla siis alan päästöt kasvavat, kun niitä olisi tarkoitus laskea.
Tekstiiliteollisuus on vain yksi pienten pakettien päivittäistä vyöryä; pieniä tuotteita tulee lentorahdilla ja erityisesti keski-ikäiset miehet ovat innostuneet tilaamaan muun muassa halpaelektroniikkaa.
EU:ssa valmistellaan parhaillaan jätepuitedirektiiviä ja unioni on päässyt alustavaan sopimukseen, jolla vahvistetaan tekstiilien tuottajavastuujärjestelmän luominen jäsenmaihin.
Krääsätalous syö myös kiertotalouden kehittymistä
Suomessa joukko yrityselämän päättäjiä, järjestöjä ja ympäristövaikuttajia on alkanut kerätä oikeusministeriön kansalaisaloite.fi-palvelussa Krääsätalous kuriin allekirjoituksia, jotta eduskunta ryhtyisi toimiin ultrapikamuodin ja krääsäkaupan epäreiluun kilpailuun vastaamiseksi kieltämällä ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainonta. Tämän blogin kirjoitushetkellä aloite on kerännyt yli 37 000 allekirjoitusta. Jotta aloite etenisi, vaatii se 50 000 nimeä.
Aloitteen pani vireille Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila. “Tämä on modernin ajan villi länsi. Kiinalaisille jättiverkkokaupoille laitonta ei välttämättä ole mikään, mutta mikään ei ole myöskään kestävää”, sanoo Kurttila. “Suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan sääntöjen mukaan, mutta nämä kansainväliset krääsäkaupat toimivat ilman minkäänlaisia sääntöjä tai valvontaa. Tähän on tultava loppu.”
Aloitteen tekijät sanojat, ettei kyseessä ole pelkästään ilmastoteko, vaan myös investointi suomalaiseen työhön, laatuun ja kuluttajien oikeuksiin. Krääsäverkkokauppojen suosion kasvu syö kotimaisten vastuullisten yritysten elinvoimaa ja hidastaa kiertotalouden kehittymistä. Laadukkaammat ja kestävämmät tuotteet edistävät käytettyjen tavaroiden jälleenmyyntiä, korjaamista ja lainaamista, mikä vahvistaa paikallista taloutta ja vähentää jätteen määrää.
Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila on tulossa tämän vuoden kiertotaloustapahtumaamme ACEF2025-forumiin 4. kesäkuuta. Veikkaisin, että puheenvuoro herättää ajatuksia eikä ole kuivakka. Tervetuloa mukaan.
