Henkilökuvassa Tuomas Pussila

Tuomas Pussilan aloitus teollisen kiertotalouden uutena ohjelmapäällikkönä Digipoliksessa on ollut vauhdikas. Reitinvalintaa uudessa tehtävässä onnistumiseen ei ole tarkasti määrätty, mutta Pussila on suunnistanut ennenkin kartoittamattomilla mailla. Tulevaisuuden haasteissa siintää Digipoliksen projektien lisäksi myös Keminmaassa vuonna 2022 järjestettävien hiihtosuunnistuksen MM-kisojen kilpailujohtajan toimet.

Kivi, paperi – ja sakset? Pussila tarttuu haasteeseen innolla

 

Tuomas Pussila

Seuraavat askeleet vaativat isompia panostuksia

Helmikuun alussa kiertotalouden vetovastuu Digipoliksessa siirtyi Tuomas Pussilalle. Pussila on tuttu hahmo monenlaisissa urheiluseurakuvioissa ja aloittanut uuden työnsäkin hyvällä sykkeellä.

– Hyppäsin vauhdilla, mutta innoissani isoihin saappaisiin. Digipoliksessa on tehty hyvää työtä kiertotalouden ympärillä ja ensimmäisistä yritysten kanssa toteutetuista kokeiluista on saatu hyviä tuloksia, seuraavat rastit vaativat entistä isompia panostuksia kaikilta, Pussila pohtii.

Pussilalla on monipuolista kokemusta Pohjois- Suomen teollisuudesta ja toimintaympäristöstä.

– Koen, että minulla on taustani ansiosta paljon annettavaa kiertotaloudelle, hän sanoo.

Paperikoneelta kaivoksen uumeniin

Tampereen teknillisestä korkeakoulusta valmistunut diplomi-insinööri palasi vuosituhannen alussa juurilleen pohjoiseen. Vaakakupissa painoivat hyvät harrastusmahdollisuudet, asumisen hinta ja tukiverkot. Pussila sai paikan Veitsiluodosta kehitysinsinöörinä.

– Tähänastisen työurani huikeimpiin hetkiin kuuluu kyllä ehdottomasti paperikone 3:n uudistaminen. Puoli vuotta oli tehty tiiviisti töitä ja rakennettu uutta paperikonetta, ja kun kone viimein startattiin, niin olihan se hienoa, Pussila muistelee tunteisiin mennyttä hetkeä.

– Muutoin uran mieleenpainuvimmat hetket eivät aina ole olleet niin isoja. Silloin kun yhdessä on rutistettu ja pähkäilty ja tyytyväisenä hihitellään onnistumiselle, niin ne on olleet parhaita juttuja. Yhteisiä pieniä ja isoja onnistumisia toivon kohtaavani kiertotalouden parissakin, Pussila sanoo.

Paperikoneelta tie vei oppilaitosmaailmaan, automaation opettajaksi Lapin ammattikorkeakouluun. Samaan aikaan alkoi kaivosbuumi, ja opetus- ja kulttuuriministeriössä havahduttiin siihen, ettei Suomessa anneta enää kaivosalan insinöörikoulutusta. Koulutuksen järjestäminen vastuutettiin Lapin ja Kajaanin ammattikorkeakouluille ja Pussila ryhtyi hahmottelemaan koulutuksen sisältöjä. Paperimiehestä tuli kivimies.

Kun Kittilän kaivoksella järjestettiin suuri pelastautumisharjoitus, Pussila suljettiin pakettiautossa yhdessä Tapojärven päägeologi Jouko Pakarisen kanssa syvälle kaivoksen uumeniin odottamaan pelastajia.

– Siinä kolmisen tuntia odotellessamme ehdin Joukon kanssa monenlaista jutella, ja hän vinkkasi, että Tapojärvelle tarvittaisiin kehittäjätyyppiä hoitamaan kuntoon koulutus- ja perehdytysprosesseja.

Pussila hyppäsi suoraviivaisesti ammattikorkeakoulun projektin päätyttyä Tapojärvelle kehitystöihin. Neljässä vuodessa tutuiksi tulivat myös kaivosten ja rikastamoiden prosessit sekä ehkä suurimpana oppina yrittäjämäinen asenne. Kun Pussila sai Tapojärvellä valmiiksi sen, mitä oli tullut tekemään, alkoi hän kaivata uusia haasteita.

Sitten vielä ne sakset

Toimintakentän laajuus ja mahdollisuus työskennellä eri alojen yritysten kanssa houkuttelivat Digipolikseen.

– Kiertotalous on nyt pop. Ala on lehdissä lähes päivittäin ja sen merkitys vain lisääntyy.

Pussila on asettanut tavoitteekseen, että Digipolis ja Kiertotalouskeskus saavat yhä vahvemman aseman asiantuntijaorganisaationa ja kiinnostavana kiertotalouden kumppanina. Vuosien varrella on saatu paljon hyvää aikaa, mutta Pussila katsoo nälkäisenä tulevaisuuteen.

– Toivon, että saamme nykyisten yhteistyökumppaneiden kanssa käytännön business caseja vielä paljon lisää ja löydämme rohkeita avauksia myös aivan uusilta liiketoiminta-alueilta, hän linjaa.

– Jos tässä nyt vielä pääsee tekstiilialan kanssa yhteistyöprojekteihin biotuotetehtaan myötä niin siinähän tulisi sitten ne saksetkin, Pussila naurahtaa.

 

Teksti: Eveliina Haataja
Kuva: Jan Åqvist

Topics: Digipolis Artikkelit, Puurakentaminen

Viimeisimmät artikkelit