Meri-Lapissa on potentiaalia hiilidioksidipäästöjen hyödyntämiselle, mutta haasteena on raha

Meri-Lapissa on potentiaalia hiilidioksidipäästöjen hyötykäytölle, mutta aiheeseen liittyy vielä merkittäviä haasteita. Merkittävimpänä hyödyntämisen esteenä on tällä hetkellä raha. Tiedot ilmenevät Eveliina Nousiaisen diplomityöstä, jonka hän teki Oulun yliopiston ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmaan osana Kiertotalouskeskuksen hiilidioksidiselvitystä. 

 

Diplomityössä kerättyjen tietojen avulla saatiin täydennettyä alueen sivuvirtatietoja hiilidioksidin osalta. Tiedot ovat tärkeitä muodostettaessa kokonaiskuvaa alueen kiertotaloudesta ja siihen liittyvistä osaamis- ja kehittämistarpeista.

Diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta valmistuneen Eveliina Nousiaisen diplomityössä selvitettiin hiilidioksidin talteenottoa ja hyötykäytön potentiaalia Meri-Lapissa.

”Aihe on ajankohtainen, sillä hiilidioksidin talteenoton teknologioilla uskotaan olevan merkittävää potentiaalia hiilidioksidipäästöjen hillitsemisessä. Kemia-lehti sanoitti viime vuoden puolella asiaa siten, että vuosisadan teollisuus oli maaöljypohjaista ja tällä vuosisadalla nousee uusi teollisuus, joka valmistaa tuotteita hiilidioksidista ja vedystä”, Eveliina Nousiainen sanoo.

Meri-Lapissa paljon hiilidioksidipäästöjä

Meri-Lapin alueella syntyy vuosittain paljon hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi vuonna 2018 Outokummun Tornion tehtailta laskettiin hiilidioksidipäästöjä yli 700 000 tonnia ja tehdas kuuluu päästökaupassa Suomen 30:n suurimman joukkoon.

Diplomityön aineistoon kuului neljä isoa merilappilaista teollisuusalan yritystä, joilla kertyy fossiilisista polttoaineista tulevia päästöjä vuosittain yhteensä noin 1,1 miljoonaa tonnia.

”Eli melko tiiviillä noin 25 kilometrin alueella on varsin monta isoa teollisuusyritystä, jotka aiheuttavat merkittävän määrän päästöjä”, Nousiainen kuvaa tilannetta.

sellutehdas

Diplomityössä selvisi, että alueella on potentiaalia hiilidioksidipäästöjen talteenotolle ja hyötykäytölle. Tällä hetkellä yksi selvityksessä mukana olleista yrityksistä ottaa hiilidioksidia talteen ja hyödyntää sitä, yksi on tehnyt selvitystyötä ja kaksi ei ollut vielä ryhtynyt toimiin.

Yleisimpiä tapoja ottaa talteen hiilidioksidia on talteenotto polttoaineen polton jälkeen savukaasuista.

”Savukaasutekniikkaa voidaan hyödyntää muun muassa teräs-, kalkki-, sementti-, sellu- ja kartonkitehtailla. Tekniikkaan soveltuvat kaikki fossiiliset polttoaineet ja myös biomassa”, Nousiainen kertoo.

Hiilidioksidia voidaan ottaa talteen myös ennen polttoaineen polttoa ja sitä voidaan hyödyntää maakaasuvoimalaitoksissa ja kiinteiden ja nestemäisten polttoaineiden kaasutuksessa.

”Tähän soveltuvat fossiiliset ja synteettiset polttoaineet, myös biomassalla on tehty pilottikokeita”, Nousiainen kertoo.

Talteenottoteknologioita on myös hapen polttaminen ja sitä voidaan hyödyntää kalkki- ja sementtitehtailla ja siihen sopivia polttoaineita ovat esimerkiksi biomassa ja turve.

Suurin haaste liittyy talouteen

Suurimmat haasteet ovat taloudellisia. Yritysten näkökulmasta hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön täytyy olla kannattavaa liiketoimintaa ennen kuin siihen on järkevää ryhtyä. ”Raha on se, mikä ratkaisee”, Nousiainen kiteyttää.

Yritysten on pohdittava, löytyykö yrityksen omasta prosessista jotakin, jossa hiilidioksidia voi käyttää raaka-aineena tai löytääkö hiilidioksidia raaka-aineena tarvitsevan asiakkaan.

” Potentiaalisia käyttäjiä voisivat olla polttoaineiden ja kemikaalien valmistajat. Paperin pinnoitukseen käytettävän saostetun kalsiumkarbonaatin PCC:n valmistukseen ja jopa ruoka- ja juomateollisuuteenkin hyvin puhtaana.”, Nousiainen luettelee mahdollisuuksia.

Talteenottoteknologiat ja hyötykäyttökohteet eivät ole vielä riittävän kustannustehokkaita

”Päästöoikeuksien hinnan pitäisi olla 70-100 euroa per hiilidioksiditonni, jotta investoinnista tulisi kannattavaa. Eli aika kaukana ollaan vielä, sillä päästöoikeuksien hinta oli vuonna 2019 30 euroa, ” Nousiainen sanoo.

Nousiainen rohkaisee silti yrityksiä tekemään hiilidioksidin hyötykäytön selvityksiä.

”Tärkeintä on selvittää, mistä ja minkä verran hiilidioksidia tulee ja kuinka paljon se sisältää muita epäpuhtauksia. Asiakkaita löytyy kuitenkin useilta teollisuuden aloilta: elintarvike-, rakennus-, kemikaali-, sellu- ja paperi-, terästeollisuudesta ja maataloudestakin.  Jos on niin paljon päästöjä, että voidaan puhua sivuvirrasta, hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö joko omassa prosessissa tai myymällä asiakkaille voi olla kannattavaa. Yrityksen koolla ei ole niin paljon väliä."

Topics: kiertotalous, kiertotalouskeskus, kemi-tornio, kemi, tornio, hiilidioksidipäästöt, meri-lappi, talous